2006 - Uudet tuulet ja ”suosion vaarat”

Kiipeilyn uusista harrastajista valtaosa aloittaa harrastuksen sisäseinällä, eikä kaikille ole edes tavoite siirtyä koskaan ulos kiipeilemään. Seinäkiipeily nähdään turvallisena liikuntamuotona, jota harjoitellaan kuntosalin tapaan valvotuissa oloissa. Seinäkiipeily on vuonna 2008 ollut eniten kasvavia lajeja Suomessa.

Toinen uusi tuuli on boulderoinnin nousu lajina. Moni kiipeilijä harrastaa pelkästään boulderointia. Aikaisemmin boulderointi oli useimmille vain tapa harjoitella köysinousuja varten. Boulderointi on kuitenkin se laji, joka on tuonut Suomenkin nykykiipeilyn maailmankartalle. Nalle Hukkataival voitti maailman arvostetuimman kutsukisan Arco Rockmastersin vuonna 2006. Boulderoinnin nousu lajina on tuonut Suomalaisille entistä enemmän mahdollisuuksia nousta maailman huipulle. Vaikka meillä ei ole isoja vuoria, on Suomi täynnä isoja kiviä, ja suomalainen periksiantamattomuus on jo nyt näyttänyt kyntensä.

Myös sisäseinien määrän kasvu mahdollistaa entistä tehokkaamman harjoittelun talvikaudella sekä laajemman junnutoiminnan käynnistämisen. Tapanilan Erän kiipeilyjaosto on uuden vuosituohannen alussa junnutoiminnassa edelläkävijä. Siellä on pitkät perinteet nuorten urheilukiipeilykoulusta ja juniorien harjoitteluryhmistä.

“Suosion vaarat” on pitkään elänyt pelko vanhemmissa kiipeilijöissä siitä, miten harrastajamäärien kasvaessa kiipeily muuttuu. Vuonna 1994 perustetussa Suomen kiipeilyliitossa “suosion vaaroilla” on tarkoitettu turvallisuuteen liittyviä ongelmia kokemattomien kiipeilijöiden siirtyessä mediasta saamallaan innostuksella lajin pariin. Jotkut vanhemmat kiipeilijät pelkäävät lajin kulttuurin ja vanhojen sääntöjen unohtumista uusien massojen siirtyessä kallioillemme.

Kiipeilyliiton 10-vuotisjuhlallisuuksien alla vuonna 2005 kuultiin vielä puheenvuoroissa argumentteja järjestetyn kurssitoiminnan vaaroista. Vanhemmat kiipeilijät pitivät kiipeilyn tarjoamista liian helposti saataville suurille joukoille vastuuttomana. Pelko suosion vaaroistasta on osittain aiheellista, koska jo nyt on havaittavissa sekä muutoksia että ongelmia, jotka johtuvat harrastajamäärien kasvusta sekä uuden ja vanhan kiipeilykulttuurin kohtaamisesta. Pääkaupunkiseudulla jo kallioiden ruuhkautuminen on selkeästi havaittavissa, mutta myös mielipide-erot eri kiipeilylajien harrastajien kesken kiipeilyn luonteesta ja kallioiden käytöstä ovat aiheuttaneet ongelmia. Kiipeilyn uusien haasteiden edessä tulisi pyrkiä monimuotoisuuteen. Suurimpia keskusteluja aiheuttavat erilaiset näkemykset kiipeilyn turvallisuuteen ja saatavuuden helppouteen liittyen. Monet nykyharrastajat näkevät kiipeilyn kalliolla vain oman sisäseinäharrastuksensa jatkona, ja haluavat kallioille turvalliset ja tiheät valmiit varmistukset.

Pohjoismaissa vallitseva turvallisuusasenne tukee tätä ajatusmaailmaa, ja lajia aloitteleville siihen liittyvät vaarat voivat tuntua turhilta ja järjettömiltä. Alpeilla ja vuorilla pitkään kiivenneille kiipeilyyn liittyy kuitenkin enemmän myös henkisiä ja luonnon asettamia haasteita. Luonto ei voi tarjota kaikille kaikkea, ei edes jokaiselle jotakin, mutta luonnossa tulisi kuten muutenkin huomioida monimuotoisuus. Tietyin edellytyksin voi luoda kallioillemme sekä turvallisempaa kiipeilyä sitä tarvitseville, että luonnonmukaista, henkistä sitoutumista vaativaa kiipeilyä siitä nauttiville. Pohjimmiltaan kiipeily on kuitenkin myös laji, jossa sitoutumisen tuoma vapaus viehättää.

Se, joka riskit tietäen haluaa harrastaa kiipeilyä omien fyysisten ja henkisten rajojen äärillä korkeallakin riskitasolla, tulee olla siihen mahdollisuus sekä nyt että tulevaisuudessa. Kiipeilyn pitää olla vapautta, ja varsinkin vapautta valita. Siksi on tärkeää, että kallioita varustetaan säästeliäästi, ajatellen myös tulevia kiipeilijöiden sukupolvia.

Hyvin suosittu kallio Kleverberget Kirkkonummella joutui kiipeilykieltoon kesällä 2009. Syynä ei tällä kertaa ollut luonnonsuojelu, vaan yksinkertaisesti kiipeilijöiden huono käyttäytyminen. Kalliolla oli meluttu ja huudettu sekä pidetty nuotiota ilman lupaa. Lopullinen isku tuli kun kiipeilijöiden ryhmä kulki kalliolle lainvastaisesti maanomistajan viljelysten poikki. Vaikka tällä kertaa epäillään olleen kyse osittain ulkomaalaisista kiipeilijöistä, ei se poista niitä ongelmia, joita ihan selvästi on havaittavissa kiipeilijämäärien kasvaessa. ”Access”, eli kallioiden käyttöön liittyvät rajoitukset ja ongelmat ovatkin Suomessa tänään kiipeilyn tulevaisuuden suurin haaste. Uusista ongelmista huolimatta ei pidä kuvitella että kiipeily Suomessa olisi nykyään jonkinlaisessa alennustilassa. Kiipeilijämäärien kasvu ja sitä myöten kasvava kiinnostus myös yhteiskunnallisella tasolla on lajin kannalta kokonaisuutena erittäin tärkeää ja hyvää. Monimuotoisena lajina kiipeilyä harrastetaan nykyään niin elämyspalvelujen puitteissa, sisäseinillä ja kallioilla Suomessa ja ulkomailla kun vuoristoissa ympäri maailmaa. Suomalaiset kiipeilijät liikkuvat entistä enemmän myös Alpeilla harrastuksen parissa, ja Suomalaisia koulutettuja vuoristo-oppaita löytyy jo useita.

Kiipeilyn kasvun myötä siitä on löytynyt monelle ammatti ja vielä useammalla rakas harrastus. Monelle kiipeilystä on tullut jopa intohimo ja elämäntapa, johon kuuluu matkustaminen ja vieraisiin kulttuureihin tutustumista sekä tietenkin kiipeilyä mitä kauneimmissa ja erilaisissa maisemissa kivillä, kallioilla ja vuoristoissa. Vuonna 2009 on taas tehty Suomalaisen vuorikiipeilyn historiaa, kun Suomen tunnetuin vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson nousi neljännelletoista ja viimeiselle 8000m huipulle. Vuonna 2009 Laskuvarjojääkärikillan Suomalaisen retkikunnan neljä jäsentä saavutti myös Everestin huipun.

Merkkipaalut

  • 2006 Nalle Hukkataival voittaa Arco Rockmastersin, maailman arvostetuimman kutsukisan boulderoinnissa.

  • 2009 Kleverberget joutuu kiipeilykieltoon kiipeilijöiden huonon käyttäytymisen takia. Erittäin ikävä merkkipaalu.
  • 
2009 Veikka Gustafsson saavutti tavoitteensa nousta kaikille yli kahdeksan kilometriä korkeille huipuille

  • 2009 Ensimmäinen kokonaan Suomalainen retkikunta valloitti Everestin. Retkikunnasta neljä jäsentä saavutti huipun.