Kuva: pixabay.com
Milloin reitti on "kiivetty"? MIten vaikeus määritelläään?

Reitit ja suoritukset

Kiipeilyreitin vaikeus

Kiipeilyreitin vaikeuden määrittely on aina subjektiivista ja välillä hyvinkin vaikeaa. Esimerkiksi kiipeilijän pituus ja vahvuudet sekä heikkoudet vaikuttavat siihen, miten vaikealta reitti tuntuu.

Reittien vaikeusasteet ovat vuosien saatossa usein vakiintuneet ja hyväksytty alueellisesti. Vanhemmat reitit toimivatkin usein vertailupohjana uusien reittien arvioille, ja siksi esiintyy myös alueellisia eroja. Alueellinen vaihtelu kiipeilyn luonteessa voi vaikeuttaa myös eri maiden asteikkojen vertailua.

Kiipeilyn vaikeuden luokittelulla on useita tarkoituksia, ja nämä tarkoitukset määräävät usein myös vaikeusasteen (eli kiipeilytermein 'greidaamisen') perusteet.

Suoritukset

Suuri ero eri asteikkojen välillä aiheutuu esimerkiksi siitä, kuvaako vaikeusaste Onsight-, Flash- vai Redpoint- suoritusta.

Onsight

Onsight tarkoittaa reitin kiipeämistä ilman harjoittelua tai mitään ennakkotietoja reitistä tai sen luonteesta.

Flash

Flash tarkoittaa sitä, että on esim. nähnyt jonkun kiipeävän reitin tai saanut siitä vinkkejä, mutta aikaisempia yrityksiä ei ole itse tehnyt.

Redpoint

Redpoint tarkoittaa kiipeilytyyliä, jossa reitin saa harjoitella vapaasti etukäteen.

Hyväksytty suoritus?

Vapaakiipeilyssä perusedellytys on se, että kiipeily tapahtuu vapaasti, ilman ulkopuolisia apuvälineitä tai lepäämistä köydessä. Urheilukiipeilyssä ollaan usein hyvinkin tarkkoja suorituksien puhtaudesta, mutta alppityylisessä kiipeilyssä pidemmillä reiteillä käsitteitä voidaan pitää hieman joustavampina. Pitkillä alppityylisillä kallioreiteillä, varsinkin Ranskassa, voi olla tilanteita missä muuten helpon reitin vaikea kohta on jopa tarkoitus ohittaa pultista vetämällä. Tyyliä kutsutaan nimellä "French free", ja näistä kohdista on usein maininta reittioppaassa. Oppaassa voi tällöin olla erikseen merkinnät kahdesta eri vaikeusasteesta. Nämä kuvaavat silloin erikseen reitin vaikeuden käyttäen apuvälineitä (French free) tai ilman niitä.

Yläköysi ja esiklippi?

Suorituksiin liittyy paljon tulkinnanvaraa ja eriäviä mielipiteitä. Säännöt ovat aluekohtaisia ja muuttuvat ajan saatossa, kun laji kehittyy. Joitakin yleisiä linjauksia on kuitenkin mahdollista tehdä. Vapaakiipeilyssä suoritukset tehdään alaköydessä. Kiipeily-yhteisössä reitin "kiipeäminen" tarkoittaa puhdasta suoritusta alaköydessä. Myös uuden reitin ensinousu hyväksytään kun se on kiivetty "oikeaoppisesti" alaköydellä. Pitkillä reiteillä köysistönä edetessä hyväksytään käytännössä usein myös vuoroliidit, jolloin kiipeilijät kiipeävät alaköydellä vuorotellen. Voit siis yleensä sanoa kiivenneesi pitkän alppireitin, vaikka et olisi kiivennyt jokaista köydenpituutta alaköydellä.

Esiklippi tarkoittaa ensimmäisen pultin klippaamista jo maasta pitkän tikun avulla. Tämä käytäntö on yleistynyt viime vuosina, ja samalla muuttunut entistä hyväksyttävämämmäksi. Esiklippi on järkevä vaihtoehto silloin, kun reitin alku on vaikeasti varmistettavissa. Ensimmäisen pultin esiklippaus on urheilukiipeilyssä usein hvyäksyttävää, ja joskus jopa oletettua. Perinteisessä kiipeilyssä (luomu, tradi) reitin varmistaminen ja riskien hallinta on isompi osa itse suoritusta, ja esiklippaaminen maasta käsin on myös vaikeampaa. Luonnollisilla reiteillä oletus on se, että varmistukset asetetaan kiipeilyn aikana.

Järjestelmien välisiä eroja

Kiipeilyreitin vaikeusasteen tulisi auttaa kiipeilijää valitsemaan itselleen sopivan haastavia reittejä kiivettäväksi. Erityisen tärkeää tämä on pitkillä reiteillä ja perinteisessä kiipeilyssä, sekä silloin kun haettu suoritus on Onsight tai Flash. Varsinkin urheilukiipeilyssä reittejä myös harjoitellaan ja "projektoidaan" pitkäänkin. Vaikeusaste voi olla erilainen riippuen siitä, kuvaako se Onsight- vai Redpoint- suorituksen vaikeutta.

Kuvaako vaikeusaste yksittäisten liikkeiden vaikeuden, vai huomioiko se missä määrin myös reitin raskauden, kun kaikki liikkeet yhdistetään? Ylitsekaatuva pitkä reitti voi olla vaikea jaksaa loppuun asti, vaikka siinä ei ole yhtään yksittäistä kohtaa, jota ei pystyisi tekemään lyhyen tauon jälkeen.

Sisäseinä- ja sporttikiipeily (pultit) suomessa

Suomessa sisäseinillä ja pultatuilla kallioreiteillä käytetään pääsääntöisesti Ranskalaista vaikeusasteikkoa. Sisäseinällä reittien greidaus toimii suurinpiirtein kuten ulkonakin. Reitintekijä tai ensimmäiset kiipeilijät usein antavat arvion vaikeusasteesta, ja tämä merkitään reitin vaikeudeksi. Vaikeusaste on aina subjektiivinen, ja se siten asettuu usein vasta usean arvion perusteella. Kallioreiteillä vaikeusaste saattaakin myöhemmin muuttua ensinousijan tekemästä arviosta. Kaiken kaikkiaan vaikeusaste antaa kiipeilijälle vinkin itselle sopivasta haasteesta. Nykyisissä kiipeilyreittejä kuvaavissa verkkopalveluissa onkin usein mahdollista kirjata omat nousunsa sekä arvionsa reitin vaikeudesta. Arviot huomioidaan ja tällä tavalla vaikeusaste asettuu kokemusperäisesti.

Myös sisäseinillä on halli- ja reitintekijäkohtaisia eroja reittien vaikeusasteissa ja tyyleissä. Nykyään kiipeilyreittien laatuun panostetaan, ja isommissa halleissa voi olla yksinomaan reitintekoon palkattuja työntekijöitä. Reitineko on taidetta, missä tekijän tunnusomainen kädenjälki usein näkyy. Reitintekijän nimi greidin vieressä voikin usein auttaa arvioimaan reitin sopivuutta omalle kiipeilytyylilleen. Reitti voi vaatia voimaa, kestävyyttä, oivaltamista tai tasapainoilua. Parhaimmassa tapauksessa sopivasti näitä kaikkia.

Boulderointigreidit Suomessa

Boulderit greidataan pääsääntöisesti Fountaineblaun asteikon mukaan. Tämä asteikko muistuttaa Ranskalaista köysikiipeilyn asteikkoa, mutta ei vastaa sitä. Nämä asteikot erotellaan usein toisistaan kirjoittamalla boulderasteikko isoilla kirjaimilla esim. 7b (köysi) ja 7B (boulder).

Perinteinen kiipeilytyyli (omat kiilat, luomukiipeily, tradikiipeily)

Perinteinen kiipeily tarkoittaa kiipeilyä reiteillä, joissa ei ole valmiita pultteja varmistamiseen. Tämä on Suomessa useimmiten halkeamakiipeilyä, joka eroaa luonteeltaan urheilukiipeilyä enemmän sisäkiipeilystä. Perinteiset reitit saavat Suomessa yleensä vanhan suomalaisen asteikon mukaisen vaikeusasteen. Suomalaisen asteikon loppupäätä on muokattu 1990- luvulla siten, että vaikeusasteesta 7 alkaen pykälät vastaavat nykyään Ranskalaista asteikkoa.

Suomalainen ja Ranskalainen astikko

Ranska Suomi
4a 4
4b
4c
5a 5
5b 5+
5c
6a 6-
6a+
6b 6
6b+ 6+
6c
7-
6c+
7a 7
7a+ 7+
7b 8-
7b+ 8
7c 8+
7c+ 9-
8a 9