21 January 2021

Tuohisormuksen tarina

Heinäkuussa 2005 pysäköin pakuni Ruotsinpyhtään Huuhkajavuoren kiipeilykallion parkipaikalle. Olin lähtenyt liikkeelle aamulla Kotkan Puistolasta, ja mukana oli porakone, ankkureita, pultteja ja liimaa. Huuhkajavuoren kallio oli muotoutumassa kiipeilykallioksi ja olin lupautunut avuksi asentamaan ja opettamaan pulttien ja ankkureiden asentamista. Päivän aikana suuri osa Huuhkajavuoren reiteistä saivat yläankkurit ja pultit. Työn edetessä katseeni harhautui tyhjään kohtaan, jossa merkkiteippejä tai mankkajälkiä ei näkynyt. Kohta näytti sileältä ja vähäotteistelta, mutta kuitenkin kiivettävältä.

Kun selvisi, että siihen kohtaan ei ollut kukaan vielä varannut projektia, päätin pulttausurakan päätteeksi virittää siihen köyden ja kokeilla muuveja. Muutamaa tuntia myöhemmin olin yllätyksekseni saanut reitin putsattua sekä kaikki muuvit tehtyä. Lopuksi tein reitin muuvit vielä kertaalleen, ja merkkasin samalla pulttien paikat teipillä. Päivän päätteeksi reitti sai pultit.

Seuraavana aamuna pulttausurakka oli tarkoitus jatkaa yläankkurien asentamisella Haukkakalliolle. Yöllä tein unissani reitin muuveja ja aamulla ajettiin Huuhkajavuoren kautta, missä yllätin itseni tekemällä reitin ensinousun enimmäisellä yrittämällä. Tämä yhden kauniin kesäyön ihastus sai nimekseen Tuohisormus, ja greidiksi on vakiintunut 6c+.

Image Title Kuva: Tuohisormuksen ensinousu, Ruotsinpyhtää 2005 (c) Kiipeilykoulu

Kuten nuoruuden kesäyöt usein, myös Tuohisormus unohtui elämän ja aikuisuuden tiellä. Kun palasin kotiseduille keväällä 2020, kävin yhtenä päivänä myös Huuhkajavuorella. Sieltä löysin taas vanhan reitin ja päätin kiivetä sen uudelleen. Kesän projektiksi otinkin Touhisormuksen toistamisen 15 vuoden jälkeen. Kevään alussa reitti tuntui aivan mahdottomalta. Pienet krimpit sattui sormenpäihin, ja kengät irtoili olemattomilla jalkaotteilla. En saanut alussa edes kaikkia muuveja tehtyä. Ellen olisi tiennyt kiivenneeni reitin aikaisemmin, olisin päätellyt sen olevan minulle mahdoton. Kävin kutenkin kesän aikana silloin tällöin projektoimassa, etsimässä muuveja ja muistelemassa menneitä. Hieman ennen juhannusta olikin muuvit lopulta selvillä. En tarkalleen muistanut enää sekvenssiä vuodelta 2005, mutta luulen löytäneeni jopa hieman silloista helpomman "betan". Ehkä kokemuksesta on kiipeilyssä kuitenkin pientä vastavoimaa iän tuomalle kankeudelle.

Muutamaa viikkoa juhannuksen jälkeen satuin seduille varmistajan kanssa, ja hyvän lämmittelyn jälkeen tein onnistuneen toiston Tuohisormukseen, muutamaa viikkoa ennen reitin ensinousun 15 vuotispäivää. Toistonoususta ei jäänyt kuvia.